23. helmikuuta 2020

ADHD:sta viis: avaimet hyvään elämään

Kirjoitus on House of Organicin rahoittama
Tuotelinkkeinä käytetään mainoslinkkejä



Yksi elämäni merkittävimmistä käännekohdista tapahtui viime vuonna, saatuani pitkän odotuksen jälkeen ADHD-diagnoosin. Vuosien tunne siitä, ettei kaikki ole ihan niin kuin pitää, sekä elämänmittaiset haasteet, saivat lopulta täysin loogisen selityksen. Ja lainkaan liioittelematta, muuttui elämäni silmänräpäyksessä täysin, pelkästään parempaan sanoisin.

Mutta enhän minä ole se luokassa meluava ja juoksenteleva pieni poika, joka ei jaksa keskittyä mihinkään, ei pärjää, on hieman tyhmänpuoleinen, alisuoriutuu ja häiriköi? Miten on mahdollista, että minä, aikuinen, perheellinen, korkeasti koulutettu nainen ja yrittäjä olin lopulta tuossa tilanteessa?

Yleisyydestään huolimatta on ADHD, aktiivisuuden ja tarkkavuuden häiriö, kenties yksi eniten väärinymmärretyistä ja stereotypioiden värittämistä haasteista, joka ansaitsee tulla tunnetuksi sen todellisissa, monissa muodoissa.

Mistä oikeasti on kyse, miten ADHD ilmenee ja miten sen kanssa voi oppia elämään hyvinkin normaalisti ja onnellisena, kun itsetuntemusta lisätään, suodaan mahdollisimman otollinen ja toimintakykyä tukeva ympäristö, sekä hyödynnetään monipuolisesti luonnollisia apukeinoja - siitä me puhumme tänään.




Tämä on teksti sinulle, jolla jo on diagnoosi, sinulle, joka olet vasta matkalla sitä kohti, sinulle, joka kamppailet keskittymisen, toiminnanohjauksen, unohtelun, aloituskyvyttömyyden, levottomuuden tai rauhoittumisen vaikeuksien kanssa, tai jonka lähipiirissä on henkilö, jota haluat ymmärtää paremmin.

Haluan painottaa heti alkuun, että tämä kirjoitus on äärimmäisen kattava paketti ja siksi pitkä. Jos sinulla itselläsi on ADHD, sen alle lukeutuva diagnoosi tai epäilet sellaista: lue teksti osissa tai keskity niihin osioihin, jotka puhuttelevat sinua. Voit mainiosti tallentaa tekstin kirjanmerkkeihisi ja palata siihen uudestaan ja uudestaan, itsellesi sopivissa paloissa.

Tätä julkaisua ei olisi ollut mitenkään mahdollista toteuttaa ilman House of Organicin rahoitusta, mikä mahdollisti kuukausien mittaisen ja lukemattomat työpäivät syöneen projektin. Siksi haluan erikseen kiittää heitä mukaan lähtemisestä ja kertoa miten iloinen olen siitä että he näkivät aiheessa saman mittaamattoman tärkeyden kuin minä itsekin.


House of Organic halusi lisäksi tarjota teille oman alekoodin "adhd", jolla saatte -15% koko valikoimasta toukokuun loppuun asti.




MINUN TARINANI

Olin pienenä, ja olen edelleen, se hajamielinen haaveilija, jolla oli jatkuvasti tavarat tyystiin hukassa tai vähintään unohtuneet väärään paikkaan. Bussiliput, avaimet, koulukirjat, ulkovaatteet, you name it, harvoin siellä missä piti. Jos pienenä laskimme vanhempieni kanssa ennätystä kouluun samaan aikaan unohtuineiden takkien määrässä (kolme koulussa ja neljäs päällä), on se aikuisiällä vaihtunut  mm. kadonneiden bussikorttien laskemiseen (noin kaksikymmentä).

Innostun helposti mieleen pulpahtavista asioista, ja koska en kouluikäisenä innostuksissani oikein tahtonut muistaa, ettei esimerkiksi oppitunneilla ollut sopivaa välittömästi sännätä kertomaan oivallustani kavereille, sai äitini hyvin pian kuulla tyttärellään olevan orastava auktoriteettiongelma. Tämä huvittaa edelleen läheisimpiäni, minä kun en varsinaisesti ole koskaan ollut mikään anarkisti-luonne, vaan se sydämellinen ja huolehtiva, kastematoja pyöräteiltä ojaan siirtelevä ja maailmankaikkeutta murehtiva tyyppi.

Näin jälkeenpäin katsottuna on päivän selvää mistä haasteeni jo niinä aikoina johtuivat. Mutta aivan kuten monilla muilla aikuisiällä diagnoosinsa saaneilla, kätkeytyi ongelmien juurisyy mm. hyvän koulumenestyksen taakse. Minä nimittäin rakastin uuden oppimista ja olin koulussa kuin kala vedessä, siitä huolimatta että ajoin opettajani toisinaan raivon partaalle tuolin nitkutuksen vuoksi, läksyt jäivät vähän väliä tekemättä ja palautustehtävät valmistuivat myöhään edellisenä iltana

Tällaiset haasteet koetaan harmillisesti usein olevan viitsimisestä kiinni. En koskaan unohda eräältä opettajaltani saamaani palautetta "Saisit pelkkiä kymppejä, jos vain viitsisit keskittyä tunneilla", kun taas toinen opettaja ilmoitti että "Susta ei tule ikinä mitään". Keskiarvoni oli yläasteen päättyessä 9,3, mutta etenkin viimeinen palaute söi tästä huolimatta itselleen pysyvän paikan syvältä mieleni sopukoista. Tällainen palaute on jotain, minkä aivan liian moni joutuu elämässään kokemaan.

Ammattikorkeaan selviytymiseen mennessä olin oppinut luovimaan ja joustamaan rajattoman hajamielisyyteni parissa, sekä löytämään minulle toimivat työskentelytavat. Opin, että projektiluonteinen työskentely sopii minulle kaikista parhaiten, saadessani purkaa intoani ja kierroksiani mielekkääseen tehtävään, jotka valmistuivatkin nopeasti, huolellisesti ja sopivasti mielenkiinnon menettämiseen mennessä. Valitsin luovan alan, josta nautin suunnattoman paljon, ja jossa poukkoilevien ajatusten synnyttämät ideat olivat hyödyksi.

Samoihin aikoihin tapahtui kuitenkin vanhemmuus, ja kuten monilla muilla ADHD-äideillä, levisi pakka käsiini täysin. Oman rytminsä mukaan voi joustaa ja säätää mielen mukaan, mutta kun yhtälöön lisätään kaksi pientä ihmistä omine rytmeineen ja tarpeineen, tunsin olevani täysin kädetön, kahdenkymmenen vuoden ajan hiomieni kompensointimenetelmieni osoittautuessa käyttökelvottomiksi.

Voin pitkään huonosti ja yritin parhaani mukaan sinnitellä ja puskea kovalta vastavirralta tuntuvaan ajanjakson läpi, kunnes lopulta ymmärsin, ettei elämän kuulu tuntua tältä. Kärsin pitkään niin ahdistuneisuudesta kuin paniikkikohtauksista, ja uuvuin toistuvasti. Samoihin aikoihin kompastuin ensimmäisiä kertoja sattumalta kuvauksiin ylivilkkaudestaan tunnetusta ADHD:sta ja sen tarkkaavuuspainotteisesta versiosta ADD:sta. Yhtäkkiä kaikki palaset loksahtivat paikoilleen.

Kun kaksi vuotta myöhemmin rohkenin hakeutua ensimmäistä kertaa neurologin puheille ja kerroin taustani lapsuudesta alkaen, sain jo viiden minuutin jälkeen kuulla tarinani olevan kuin "oppikirjaversio diagnosoimattomaksi jääneestä tyttöjen ADHD:sta", joka lopulta tarkentui ADD-muotoiseksi. Kymmenen minuutin päästä jatkon toimintasuunnitelma oli selvä ja vartin päästä istuin autossani lääkärinlausunto kädessäni, helpotuksen kyyneleet poskillani, jäsennellen koko mennyttä elämääni uusiksi. Kaikki vuosien itsesyytökset ja epätoivo tuntuivat haihtuvan ilmaan ja yhtäkkiä ymmärsin kaiken.




MISTÄ ADHD:SSA OIKEASTI ON KYSE

Let's get the facts straight heti alkuun: ADHD ei ole sairaus vaan voimakkaasti periytyvä neurologinen poikkeavuus, jossa aivot poikkeavat aavistuksen rakenteellisesti ja erityisesti välittäjäaineiden toiminnan osalta muusta väestöstä. ADHD-aivoissa ei varsinaisesti ole edes mitään ns. vikaa - niiden ominaisuudet eivät vain ole suotuisimmat pitkäjänteisyyttä, ja kauaskantoista suunnitelmallisuutta vaativassa, ja aloilleen asettumisen varaan rakennetussa nyky-yhteiskunnassa. Näin ei kuitenkaan aina ole ollut.

On nimittäin esitetty teorioita siitä, että ADHD on jäänne ajalta, jolloin häiriöalttius ja impulsiivisuus on ollut jopa eduksi esim. metsästäjä-keräilijäyhteisöissä. Varsinaiseksi haasteeksi ADHD olisi tämän teorian mukaan muuttunut vasta ihmisten alettua asettumaan aloilleen. Oireilua on kuvailtu kirjoituksissa jo satojen vuosien ajan ja esiintynyt viimeisen sadan vuoden aikana monien eri nimitysten (MBD, DAMP, ADD ja ADHD) alla. Mistään uudesta tai harvinaisesta ilmiöstä ei siis ole todellakaan ole kyse.

ADHD:n tämänhetkinen virallinen nimitys "aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö" on laajasti kiistelty, sen ontuvan ja ennakkoluuloja ruokkivan kuvauksen vuoksi. Henkilökohtaisesti olisin valmis nakkaamaan sen romukoppaan vaikka heti tänään. Kuvaavampi vaihtoehto olisi aktiivisuuden ja tarkkaavuuden säätelyn häiriö; aktiivisuutta, tarkkaavuutta, toiminnanohjausta ym. kun kyllä löytyy, mutta ne huojuvat tilanteesta riippuen niin ali kuin yli suotuisan tason. Yleisistä luuloista poiketen, saattaa ADHD yhtä hyvin jumittaa kuin olla ylivilkas, ja esimerkiksi keskittymiskyvyttömyyttä tasapainottaa kyky hyperfokusoida.

Vilkaise ADHD-oirekuvaa esimerkiksi täältä.

ADHD:n oirekuva saattaa kuitenkin olla yhtä oireiden sekamelskaa ja sen tunnistaminen on edelleen hankalaa myös alan ammattilaisille. ADHD ilmenee nimittäin usein ikävien liitännäisoireiden kanssa, joiden riski kasvaa mitä pitempään henkilö on diagnosoimatta ja siksi vailla tarvitsemaansa apua ja tukea. Tyypillisimpiä näistä ovat oppimisvaikeudet, lukihäiriöt, aistitiedon käsittelynhäiröt (aistiyliherkkyys), ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, uupumus, masennus, unihäiriöt, sekä erilaiset riippuvuudet ym. Tyypillistä onkin, että henkilöä hoidetaan pitkään liitännäisoireiden vuoksi, ennen kuin varsinainen juurisyy, ADHD, osataan tunnistaa.



Miksi juuri tytöt jäävät usein vaille diagnoosia?

Kenenkään ADHD ei näyttäydy tismalleen samalla tavalla kuin toisella. ADHD:sta on olemassa paitsi eri muotoja; impulsiivinen, yliaktiivinen, tarkkaamaton, sekä niiden yhdistelmiä, sekä myös eri asteita. Ilmenemismuotoja on siis tuhansittain ja tuhansittain.

Tarkkaamattomuuspainoitteinen ADHD, joka itsellänikin on, tunnettiin aiemmin nimellä ADD ja näyttää jostain syystä olevan yleisempi naisilla kuin miehillä. Se on lisäksi vaikeammin huomattavavissa ulkopuolisen silmin: ADD:ssa oireet näyttäytyvät enemmänkin sisäisenä levottomuutena, näkyen ulospäin lähinnä ajatuksiin uppoutumisena ja unohteluna. Tämä siitä huolimatta, että pään sisällä saattaa käydä vimmainen kuhina.

Kuvittele se ylivilkas luokassa äänessä oleva papupata - ja siirrä se ADD-lapsen pään sisällä tapahtuvaksi. Liekö ihme, että asiat ympäristössä jäävät huomiotta tai unohtuvat kaiken sen mekkalan seassa?

Mutta miksi juuri ADD:t jäävät niin usein ilman diagnoosia? Se on oikeastaan ihan loogista: ulkopuoliset huomaavat herkemmin sen, mikä häiritsee muita. Ja koska ADD (nyk. nimitys tarkkaamattomuuspainoitteinen ADHD) ei vaivaa juuri muita kuin henkilöä itse, luiskahtavat sen omaavat helposti systeemin läpi.




ADHD voimavarana ja vahvuutena

Vaikka ADHD onkin otollinen aiheuttamaan haasteita meille epäsuotuisissa tilanteissa, on kolikolla kuitenkin kääntöpuolensa. Olen lukuisat kerrat pohtinut ADHD-oireitani, sekä niiden mukana tuomiaan haasteita ja hyötyjä, enkä ole onnistunut löytämään ainuttakaan selkeästi vain haitaksi olevaa oiretta, päinvastoin. Oikeissa olosuhteissa, voi ADHD osoittautua valtavaksi hyödyksi tai jopa ylivoimaiseksi, energisine ja rohkeine puolineen.

Kellä tahansa voi olla minkälaisia luonteenpiirteitä hyvänsä, mutta tiesitkö että mm. näiden luonteenpiirteiden on kuvailtu olevan yleisempiä henkilöillä, joilla on ADHD:

Luovuus, kekseliäisyys, hyperfokus, supernopeasti laukkaavat ajatukset, multitaskaaminen, kyky huomioida ympäristöä ja hamottaa kokonaisuuksia, spontaanisuus, heittäytymiskyky, sinnikkyys, resilienssi (kyky toipua vastoinkäymisistä), kyseenalaistaminen, uteliaisuus, yritteliäisyys, rohkeus rikkoa rajoja, joustavuus, intuitiivisuus, sitkeys, huumori, näkökulmanottokyky ja monta muuta - kaikki ADHD:seen liitettyjä vahvuuksia!

Siispä oikeissa, kullekin mielenkiintoisissa olosuhteissa, voi ADHD näyttäytyä valtaisana voimavarana. Sen muistaminen, omien vahvuuksiensa tunnistaminen ja hyödyntäminen onkin avainasemassa haasteidensa kanssa pärjätäkseen ja jopa menestyäkseen, sekä kaikista tärkeimpänä: nauttiakseen elämästä.



Yleisten oireiden takana voi piileä myös ADT

Kaikki kokevat elämänsä aikana ADHD-oireita joissain määrin, esim. stressiin liittyen, mutta aivan kuten meitä kaikkia voi sopivassa ympäristössä kuvailla pitkiksi, on kuitenkin myös niitä pari metrisiä, jotka ovat aina huomattavasti muita pitempiä. Näin myös ADHD:n kanssa; haasteet ovat jatkuvia, päivittäisiä ja elämään merkittävästi vaikuttavia.

Viime aikoina on puhuttu paljon myös nykyisen hektisen ympäristön, työelämän paineiden, tekniikan, somen ja pelien vaikutuksista aivoihin jatkuvine keskeytyksineen ja informaatiotulvineen. Tällaisen ympäristön on havaittu aiheuttavan ADHD:n tyypillisiä negatiivisia oireita, joita ei kuitenkaan tule sekoittaa varsinaiseen ADHD:seen. Ns. ympäristön aiheuttamaa, tilapäistä, ADHD:ta muistuttavaa keskittymiskykyä häiritsevää tilaa on alettu kutsua ADT:ksi (Attencion Deficit Trait = piirre), joka paranee ympäristön rauhoittamisella ja selkeyttämisellä, ajankäytön hallinnalla, riittävällä palautumisella ja hyvillä elintavoilla.

Unlike ADD, a neurological disorder that has a genetic component and can be aggravated by environmental and physical factors, ADT springs entirely from the environment. Like the traffic jam, ADT is an artifact of modern life. - Edvard Hallowell, Harvard Business Review

Merkittävin ero ADHD:lla ja ADT:lla onkin siis, että ADHD:n on geneettinen neuropsykiatrinen ominaisuus, joka on ollut läsnä lapsuudesta asti, kun taas ADT puhkeaa vähitellen ympäristöstä johtuen. Yleistyneet ADHD-tyyppiset oireet eivät siis anna syytä väheksyä ADHD-diagnoosin saaneiden kokemuksia - päinvastoin. Myös ADT:stä kärsivät voivat oppia ja hyötyä ADHD:lle suotuisista sopeutumiskeinoista ja luonnollisista hoitomenetelmistä, jotka parhaassa tapauksessa parantavat ADT:n.




ADHD:N TUKEMINEN JA HOITO LUONNOLLISESTI

Keskeistä ADHD:n hoidossa sen kokonaisuudesta ja tavoista riippumatta, on oireiden lievittäminen siten, ettei niistä olisi merkittävää haittaa arjessa. ADHD:ta ei voi parantaa, mutta oireita voi oppia hallitsemaan siten, etteivät diagnoosikriteerit enää täyty. Erityisen mielenkiintoisena koen, ja koko tämän julkaisun juurisyy on kuitenkin tämä Käypä hoito -suosituksessakin todettu pätkä:

Oireet ovat usein lievempiä tai eivät ilmene, jos ympäristö on rauhallinen, vireyttä ylläpitävä liikehtiminen sallittua, ohjeet selkeitä ja lyhyitä, motivaatio tekemiseen hyvä ja palaute välitöntä. - Käypä hoito 2019

Olisiko siis mahdollista, että oman elämänsä ja arkensa voisi muokata itselleen lähtökohtaisesti niin suotuisaksi, ettei ADHD:sta olisi näkyvää haittaa lainkaan tai vain vähän? Että arki pysyisi tasapainossa ja onnistumisen kokemukset olisivat enemmänkin sääntö kuin poikkeus, ihan vain keskittymällä ympäristön rauhoittamiseen, tekemisen selkeyttämiseen, sallimalla luontainen hermoston stimuloiminen, hakeutumalla työtehtäviin sekä tekemällä asioita, joihin tuntee olevansa motivoitunut?

Kuulostaa aika ihanteelliselta ja onnellisen elämän perustalta kenelle tahansa, sanon minä!

Eikä se loppujen lopuksi mitään rakettitiedettä ole. Luomalla elämästään omien arvojen, intohimojen ja mielenkiinnonkohtaiden mukainen, pystyy omassa elämässä kukoistamaan, vähenee siinä kokemansa haasteet silmissä ja niitä on helpompi työstää, oli sitten neurotyypillinen tai ei. Tekeminen sujuu ja elämä tuntuu merkitykselliseltä.

Ja tiedätkö mikä on kaikkein parasta? Nämä keinot ovat jokaisen käytettävissä, ilmaisia, diagnoosista tai diagnosoimattomuudesta riippumattomia, sekä käytettävissä niin ADHD-lääkkeiden sijaan kuin niiden rinnalla, täysin omien tarpeiden mukaan.


Diagnoosin saaneiden kannattaa myös pitää kiinni oikeudestaan erilaisiin ohjauksiin, terapiamuotoihin, valmennuksiin ja kuntoutuksiin, joita ei ilmeisesti näytetä tarjoavan samanlaisella automaatiolla kuin lääkkeitä (vaikka pitäisi!). Tiesitkö esimerkiksi, että ADHD:seen on olemassa rahallisesti tuettu neuropsykiatrinen valmennus, jossa ratkaistaan arjen haastavimpia tilanteita ja luodaan toimivampia rutiineja yhdessä oman nepsy-valmentajan kanssa?




TYÖ, OPISKELU JA AIKAANSAAMINEN

Kun puhutaan ADHD-oireisen onnistumisesta niin työelämässä, opiskelussa kuin missä tahansa aikaansaamisessa, on kaiken juju motivaatiokeskuksen aktivointi. Se on nimittäin juuri motivaatiokeskus, joka ADHD:illa ei oikein tahdo olla yleisten normien kanssa samaa mieltä. Siksi se, mikä ei anna dopamiinikiksejä, takkuaa eikä tunnu nappaavaan sitten millään. Mutta kun motivaatiokeskus saadaan aktivoitua, lievittyvät myös ADHD-oireet ja tekeminen sujuu.

Tekniikoita on tietysti kymmeniä ja satoja, ellei tuhansia. Monilla esiintyy myös lukuisia itseopittuja kompensointimenetelmiä, joiden avulla oppii luovimaan ja pärjäämään yllättävänkin hyvin. Tässä kuitenkin muutama oma suosikkini ja mielestäni tehokkaimmat tekniikat, jotka nimenomaan antavat potkua tuolle jo mainitsemalleni motivaatiokeskukselle.



MUHU-tekniikka:
Mielenkiinto, Uutuus, Haaste, Uhka

Yksi keskeisimmistä ongelmista ADHD:ssa on toiminnanohjauksen säätely, eli (oikeiden) asioiden aloittaminen ja loppuun saattaminen, sillon kun asiaa ei koeta mieleiseksi tai kiinnostavaksi. Sen sijaan asiat, jotka meitä kiinnostavat, ovat uusia, muodostavat meille haasteen tai joihin liittyy välitön uhka, kiire tai paine, saavat motivaation käyntiin. Tai kuten aiemmin kerroin, jopa hyperfokuksen puolelle.

Ja tässä MUHU-tekniikan (nimi keksitty itse) nerokkuus piilee: me pystymme huijaamaan aivojamme ja hyödyntämään MUHU:n osia, mielenkiintoa, uutuudenviehätystä, haasteita ja uhkia, käynnistääksemme oman motivaatiokeskuksemme.

Klassikkoesimerkki: siivousjonka kanssa minäkin olen saanut tapella läpi koko elämän. En yksinkertaisesti vain saa itseäni "pakotettua" siivoamaan, koska se on tylsää ja siksi suorastaan vastenmielistä. Mutta kappas: siivous käy käden käänteessä jos kutsun ystävän kylään (uhka/pakko), jos haastan itseni kisaan "keittiö siivottu ennen kuin munakello soi" (haaste) tai jos lahjon itseni kuuntelemaan samalla äänikirjaa (mielenkiinto). Jostain kumman syystä myös juuri ostamamme kodin siivous tuntuu vielä mielekkäältä (uutuus) ja saman ilmiön olen huomannut myös ostettuani uuden siivousrätin tai hyvältä tuoksuvan pesuaineen.

Sama tekniikka toimii mihin tahansa haastavalta tuntuvaan tehtävään, muokkaa vain kuhunkin asiaan soveltuvaksi, tarvittaessa pientä luovuutta käyttäen.



Kolmen kohdan to-do:t

On sinänsä koomista, että siinä missä sopiva aikapaine saattaa pistää meihin vauhtia, saa liiallinen paineen tunne meidät niittaamaan jarrut pohjaan täysin. Eikä siihen tarvita paljoa.

Pahinta, mitä suorituspaineen tuntemiseen altis ADHD tällä saralla voi tehdä, on yrittää suoriutua pitkistä to-do-listoista. Koita sen sijaan tätä: kirjaa ylös paperille vain kolme asiaa, joita sinun pitää seuraavaksi/sinä päivänä tehdä. Kolme tärkeintä juuri sillä hetkellä. Jos/kun saat listan valmiiksi, voit tehdä uuden.

Kolmen kohdan to-do:n rinnalla voi olla hyvä pitää ns. Braindump-listaa, johon kaikki mielessä pyörivät asiat voi kirjata. Braindump-listaa voi pitää maun mukaan joko paperilla esim. kalenterissa tai puhelimella (näppärä koska se on aina mukana).

Jostain syystä juuri kolmen kohdan to-do:t ovat osoittautuneet parhaiten toimiviksi. Tehtävää on riittävästi, jotta aivot saavat pienet sysäyksen paineen tuntua ja toiminta muuttuu suunnitelmalliseksi, mutta ei ylivoimaisesti. Jos jokin muu lukumäärä tuntuu sinusta sopivammalta: kuuntele itseäsi. Pääasia, että kokeilet!



Stimulointi luontaisesti

Tuoleilla keinuminen, asennon jatkuva vaihtaminen, kuulakärkikynän naksutus, kynsien pureskelu, kaulusten/hihojen imeskely... ADHD:lle tyypillinen levoton liikehdintä saattaa kenties olla rasittava piirre, mutta samalla äärimmäisen tärkeä tapa säädellä omaa vireystilaa stimuloimalla aivoja luonnostaan. Se ei ole vain oleellista, vaan välttämätön keino ylläpitää toimintakykyä, johon myös ADHD-lääkkeiden (stimulanttien) vaikutus tietyllä tapaa perustuu.

Mahdollisesti muita häiritsevää stimulointia ei siis suin päin voi tai pysty lopettamaan, mutta sille voi etsiä "sopivampia" keinoja: musiikin kuuntelu (ehkä korvanapeista), tyynyn päällä istuminen, tauoilla liikkuminen, purkan syöminen tai taskuun piilotetun ponnarin räpeltäminen. Oma suosikkini on ehdottomasti jumppapallon tai pyörivän tuolin käyttäminen työtuolina, etenkin niinä päivinä, kun työnteko tuntuu muuten takkuavan. 

Vain taivas on rajana erilaisten ratkaisujen löytämiseksi eri tilanteisiin. Toimiva stimulointikeino ei kuitenkaan saa viedä huomiota itse tekemiseltä, vaan se ikään kuin toimii taustalla oman keskittymiskyvyn kohottajana. Esimerkiksi itse koen sanoitetun musiikin kuuntelun häiritsevänä silloin, kun minun pitäisi tuottaa tekstiä, jolloin esimerkiksi liike toimiikin paljon paremmin. Sen sijaan musiikki toimii hyvin valokuvatessa, siivotessa tai kokkaillessa.





Pomodoro-tekniikka

Tomaattitekniikkanakin tunnettu Pomodoro-tekniikka perustuu selkeisiin ja tehokkaisiin työjaksoihin, sekä riittävän tiheisiin taukoihin, jotka antavat aivojen levätä. Lyhkäisyydessään Pomodorossa tehdään 25 minuutin työ/opiskelujaksoja, joiden välillä pidetään 5 minuutin tauko. Kolmen työskentelyjakson, eli noin puolentoista tunnin jälkeen pidetään pitempi 20-30min tauko. Itse koen 30min tauot selkeämmiksi, jolloin kaikki työskentely-jaksot ja pitemmät tauot alkavat ja päättyvät aina kellon ollessa tasan tai puoli, mutta tämä on täysin makuasia, sekä vahvasti sidottu työpaikan mahdollisuuksiin.

Ajankulkua ei kuitenkaan tarvitse itse seurata, sillä tätäkin varten on olemassa loistava appi Focus Booster, joka on suorastaan nerokas. Itse ei tarvitse kuin muistaa käynnistää kello työpätkän ja tauon alkaessa, niin appi hälyttää ajan täytyttyä. Toisinaan usein napin painaminen unohtuu - jolloin tasalta ja puolelta katkeavat jaksot osoittautuvat loistavaksi back-upiksi. Työjaksojen ja taukojen pituus on lisäksi säädettävissä oman maun mukaan.

Pomodoro-tekniikka on loistava tapa rytmittää kenen tahansa työskentelyä tai opiskelua. ADHD:n kohdalla Pomodoro muuttuu erityisen toimivaksi, kun siihen liitetään jo yllä mainitsemani motivaatiota ja toiminnaohjausta buustaavat tekniikat stimuloiminen, MUHU ja kolmen kohdan to-do:t. Kas näin:

 Suunnittele mitkä kolme asiaa teet Pomodoron seuraavassa lohkossa, eli seuraavien kolmen 25 työjakson aikana. Kolmen tehtävän kokonaisuus selkeyttää tekemistäsi.

 Haasta itsesi tekemään kyseiset tehtävät valmiiksi, niille määrättyjen 25 minuutin aikana. Haaste saa motivaatiokeskuksen aktivoitumaan.

 Tehosta keskittymiskykyä stimuloimalla itseäsi työjakson aikana, työtehtävään sopivalla tavalla, esimerkiksi liikkeellä, musiikilla tai purkkaa pureskelemalla.

 Nollaa mielesi työjaksojen välisillä 5 minuutin tauoilla poistumalla työpisteeltä, liikkumalla, juomalla tai tekemällä lyhyt hengitysharjoitus.


Yrittäjyys

Merkittävin päätös oman elämäni raiteilleen saamisessa ja hyvinvoinnin edistämisessä, oli yrittäjäksi ryhtyminen. Pystyn räätälöimään kunkin päivän oman virittyneisyyden mukaan ja kuulostelemaan oloani. Toisinaan saadan hyperfokusoida työpäivän läpi ja puurtaa mielenkiintoisen projektin parissa aamusta iltaan, kun taas tahmeana päivänä voin luovia ja siirtyä rutiinihommien pariin tai paeta lähimetsään. Ennen kaikkea - pystyn tekemään töitä juuri niiden asioiden parissa, jotka itseäni kiinnostavat ja jotka saavat motivaatiokeskuksen sykähtelemään.

Vastaavista kokemuksista kertoo moni muukin yrittäjä taustastaan riippumatta, myös he, joilla on ADHD. Vanhentunut mielikuva kellon ympäri työskentelevistä ja perhe-elämäsä uhraavista yrittäjistä ei enää päde, vaan yrittäjyys voi olla monelle arkeaan tasapainoittavaan pyrkivälle yksi tärkeimmistä onnistumisen keinoista.

Yrittäjäksi ryhtyminen on ehkä tekniikkana aikamoinen villikortti, mutta jos tunnistat itsessäsi halun olla omien työpäiviesi herra, sinulla on osaamista, joka voisi kiinnostaa muita, josta voisi muovata bisnesidean, sekä tarmoa kehittää omaa uraa - go for it!





ELÄMÄNTAVAT

Hyviä uutisia! Mitä tulee ADHD:lle suotuisiin elintapoihin, ei oikeastaan vaadita mitään ihmeellisyyksiä. Samat perusasiat tukevat niin ADHD:ita kuin "nenttejä" (neurotyypillisiä), mutta niiden merkitys on huomattavasti suurempi. Hieman surkuhupaisaa onkin se, että ADHD:n kanssa hyvistä elintavoista kiinnipitäminen on moninkertaisesti haastavampaa, vaikka vaikutukset ovatkin dramaattisemmat. Älä siis vaivaa päätäsi ylimääräisellä hifistelyllä, vaan pidä huolta ja panosta enemmän muutamiin hyviin perusasioihin.

Jos muut tasapainoilevat laudalla, tasapainoilevat ADHD:t nuoralla.

Tapoja ja toimivia ratkaisuja on yhtä monta kuin ihmisiäkin. Oli kyseessä kuitenkin mikä tahansa keino, ovat niiden läpikantavia teemoja yksinkertaistaminen, minimalismi, priorisointi ja itsetuntemus. Pidä tämä mielessä ja luo huoletta juuri sinulla tai perheelläsi parhaiten toimiva arjen kokonaisuus.


Rutiinit

Ah rutiinit. Ihanat, vaikeat rutiinit. Miksi rutiinit ovat niin tärkeässä roolissa arjen tasapainoittamisessa ja suotuisan elinympäristön luomisessa etenkin ADHD:n kohdalla? Siksi, että selkeät rutiinit vapauttavat kuhisevan mielen aivan valtavasta päivittäisestä, keskittymistä ja suunnittelua vaativista tehtävistä. Sen sijaan, että miettisit päivittäin koska mihinkin kannattaa lähteä, miten hoituvat ruoanlaitot ja valmistautumiset, tai koska viimeksi tapahtui mitäkin, on sinulla jokaiselle päivälle aina valmis lunttilista, jonka puoleen kääntyä. Voiko sanoa, että arjenhallinta tulee puoliksi ulkoistettua rutiinien myötä? Minun mielestäni kyllä.

Eivätkä rutiinit tarkoita tylsää elämää. Rutiinit ovat lähinnä ne peruspilarit, joiden varaan voi rakentaa muun elämän, aivan niin tapahtumarikkaana kuin tykkää. Itseasiassa, perusasioiden ollessa kunnossa, ehdit tehdä enemmän kaikkea muuta kivaa, sillä rutiinit pitävät arjen rytmiä yllä, vähentävät jumiutumista ja poukkoilevaa toimintaa. Hyvästä perusrutiinista on myös helpompi joustaa tilanteen vaatiessa, sen sijaan että arki olisi jatkuvaa luovimista ja sekoilua.

Jos arkesi on tällä hetkellä täysin kaoottinen ja vailla struktuuria, voit aloittaa parista asiasta ja edetä seuraaviin vasta sitten, kun aiemmista on tullut automaatio. Tässä suureksi avuksi voi myös olla nepsy-valmennus, jossa oman nepsy-valmentajan kanssa järkeillään juuri sinun arjen toimintojasi, sinulle parhaiten sopivaksi kokonaisuudeksi.





Liikunta

Liikuntakin on hyväksi meille kaikille, mutta tiesitkö, että liikunta vapauttaa aivoissa endorfiinien lisäksi samoja välittäjäaineita, joiden kohottamiseen ADHD-lääkkeiden teho perustuu? Tämä endorfiinien ja välittäjäaineiden cocktail boostaa luontaisesti keskittymiskykyä, työmuistia, priorisointikykyä, itsehillintää ymv. vielä pitkään liikunnan harrastamisen jälkeen, mielialaa kohottavista vaikutuksista puhumattakaan - mieletöntä!

Liikunnan positiiviset vaikutukset kognitiivisiin toimintoihin on havaittavissa kaikissa, mutta erityisen merkittävä teho on tutkimuksissa havaittu nimenomaan ADHD-koehenkilöillä.

Positiivisten vaikutusten huomaaminen ei vaadi himoliikkujaksi ryhtymistä vaan jopa puolentunnin kävely riittää. Vaihtamalla esimerkiksi työmatkan autoilun pyöräilyyn tai kävelyyn, saat tuon kriittisen tärkeän liikuntapätkän kaiken lisäksi sijoitettua optimaaliseen ajankohtaan. Eikä työpäivän tauolla tehty korttelin kiertäminenkään ole lainkaan hassumpi ajatus. Tärkeintä on kuitenkin liikkua itselleen mieluisalla tavalla, jotta liikkuminen olisi mieluisaa ja pysyy yllä.

Moni alan ammattilainen kannustaakin suhtautumaan liikuntaan lääkityksen tavoin. Mutta entä jos liikunta ei kerta kaikkiaan nappaa? Ehkäpä oman motivaatiokeskuksen huijaaminen MUHU-tekniikalla (lue kappale ylempää!) voisi auttaa tässäkin?


Meditointi

Heittämällä mullistavin löytö ADHD:n luontaisia hoitokeinoja etsiessäni oli meditoinnin tehon tunnustaminen Käypä hoidossa. Kompastuin tietoon googlatessani asiaa huomattuani meditoinnin vaikutukset omiin ADHD-oireisiisi ja kappas, aiheesta on tehty päteviä tutkimuksiakin.

Koska keskeinen mindfulness-harjoitus on tarkkaavuuden (huomion) suuntaaminen ja ylläpitäminen, on uskottavaa, että sen harjoittamisella voidaan parantaa tarkkaavuuden säätelyä myös ADHD-oireisilla henkilöillä. - Käypä hoito

Minkä itse huomasin muuttuneen? Harhautuneiden ajatusten ja toiminnan palauttaminen takaisin toimintaan, jota olin alunperin tekemässä. Siinä missä saatoin vielä muutama vuosi sitten retkahtaa impulssin kuin impulssin tuomaan älynväläykseen ja ajautua vaikkapa katsomaan tuntikausiksi youtube-videoita, vaikka oikeasti olisi pitänyt tehdä opiskeluprojektia, saan nyt harhautuneet ajatukset kiinni minuuteissa.

Tätä huomion palauttamista tulee juurikin harjoitelleeksi tietoisen hyväksyvän läsnäolon, meditoinnin ja erilaisten rentoutus- tai hengitysharjoituksia tekemällä. Ajatusten lähtiessä harhailemaan, tuodaan ne rauhassa takaisin tähän hetkeen, uudelleen, uudelleen ja uudelleen. Vähitellen harjoitus alkaa näkyä myös omassa arjessa.

Parhaiten toimivat mielestäni ne harjoitukset, joissa meditaation ankkurina käytetään hengitykseen tai eri kehonosiin keskittymistä. Suosin myös ohjattuja meditaatioita, esimerkiksi Calm-appilla, ja saatan ottaa käteeni myös jonkin pienen esineen, kuten kiven.

Muista meditoinnin hyödyistä suurimpia myönteisiä vaikutuksia itseeni on myös ollut kyky havaita omia tuntemuksia, kuten esimerkiksi ylivireystilaa, mutta lisäksi havaita tunteita tai muita impulsseja, ennen kuin niiden perusteella toimii. Aika nappiosuma, eikö vain?





Aromaterapia

Aromaterapia sujahtaa vauhdilla kategoriaan, jota ei olla tutkittu riittävästi juuri ADHD:n kohdalla luettavaksi viralliseksi apukeinoksi. Mutta koska tutkimusten rahoittamisesta kiinnostuneita tahoja on hyvin vähän, suhtaudun uteliaisuudella niihin harvoihin tehtyihin ja mielenkiintoisia positiivisia tuloksia näyttäneisiin tutkimuksiin. Esimerkiksi rosmariinin eteerisen öljyn on eräässä tutkimuksessa havaittu olevan yhteydessä koehenkilöiden kognitiivisen suorituskyvyn, kuten keskittymiskyvyn kohenemiseen, mikä saattaa olla hyödyksi mm. ADHD-oireiden hillitsemisessä.

Onko tämäkään oikeataan kovin suuri yllätys? ADHD:lle tyypillistä on reagoida ympäristötekijöihin, kuten tuoksuihin, herkemmin kuin neurotyypilliset. Miksemme myös kääntäisi tätä eduksemme niin halutessamme?

Toki olemme kaikki erilaisia ja eri tavoin herkkiä eri aistien stimuloinnille. Itse lukeudun heihin, jonka hajuaisti on hyvin herkkä ja huomaan mm. aromaterapeuttisilla tuoksuilla olevan minuun myös poikkeuksellisen voimakas vaikutus. Jos olet huomannus saman, saattaa tämä olla mahdollisuus sinullekin.

ADHD:n kohdalla erityisen toimivia eteeristen öljyjen käyttötarkoituksia voi tilanteesta riippuen olla mm. keskittymistä terävoittävät (rosmariini, piparminttu, appelsiini), rauhoittumista tukevat (laventeli, vetiver, kamomilla), energiatasoja nostavat (piparminttu, sitruuna, greippi).

Helpoimmalla pääsee suosimalla valmiita käyttötarkoitukseen sopivia öljysekoituksia, kuten Neal's Yard Remediesin Focus, Calming, Vitality ja Night Time. Yhtälailla toimivia vaikutuksia saattaa kokea luonnollisilla hajuvesillä, joista esimerkiksi osa Acorellen ja Elixirs & Co Les Fleurs de Bachin tuoksuista on luotu aromaterapiaperusteisesti.

Eteerisiä öljyjä ei koskaan tule käyttää sisäisesti. Sopivia käyttötapoja ovat mm. puhtaiden eteeristen öljyjen käyttö iholla kasviöljypohjaan sekoitettuna tai huoneeseen asetettavilla diffuusereilla esim. 30 minuutin jaksoissa. Valitse laadukas, mieluiten luomulaatuinen eteerinen öljy ja aloita kokeilu vähitellen.

Huom! Jos taloudessasi asuu lapsia ja eläimiä, tulee jokaisen käytetyn eteerisen öljyn soveltuvuus tarkistaa ja altistus rajata mahdollisimman vähään tai jopa kokonaan. Eteeriset öljyt ovat vahvoja aineita, joita tulee aina käyttää niiden voimakkuutta kunnioittaen.



Unen tukeminen

Harva tuntuu tietävän, että ADHD vaikuttaa myös siitä kärsivän uneen, hieman surkuhupaisasti sekä illalla rauhoittumisen, nukahtamisen, unen levottomuuden, unessa pysymisen, sekä heräämisen osalta. Millään ei meinaisi saada nukahdettua tai nukuttua, mutta kun lopulta pitäisi herätä, ei sekään onnistu. Monilla unirytmi tuntuu olevan luontaisesti myöhäisempi.

Koska uni on yksi hyvinvoinnin ja minkäänlaisen toimintakyvyn perusta, on uniongelmien hoitaminen prioriteetti yksi. Tätä ei voi painottaa liiaksi.

Pidä siis huolta hyvästä unihygieniasta, perehdy aiheeseen huolellisesti ja noudata hyväksi havaitsemiasi tapoja orjallisesti. Jotkut keinot saattavat tuntua liioitelluilta, mutta saattavatkin olla ratkaisevassa asemassa. Voi kuitenkin olla hyvä pitää kaapissa varalta esim. melatoniinia tai muuta nukahtamista tukevaa lääkettä, kunnes uniasiat tuntuvat olevan hanskassa.

Olen itse todella herkkä unen suhteen ja kokenut ensimmäisiä täysin unettomia öitä jo yläasteikäisenä. Nykyään tiedän, että iltaseitsemän jälkeen on aivan turha kuvitella tekevänsä mitään aktivoivaa, jos illalla aikoo saada nukahdettua ihmisten aikoihin (joka tarkoittaa minulla kello 22-23). Tämä tarkoittaa esimerkiksi liikuntaa, matkustamista, suurien suunnitelmien tekemistä tai uusien ihmisten tapaamista jne. Toisinaan joustan tästä, mutta tiedostan ja hyväksyn tuolloin sen, että nukahtaminen siirtyy pikkutunneille. Kun nukkuminen on tasapainossa valtaosan ajasta, eivät tällaiset satunnaiset valvomiset enää stressaa.

Sen sijaan touhuskelen iltaisin kaikennäköistä muuta mukavaa ja rentouttavaa. Luen paljon kirjoja, siivoan (niiden äänikirjojen kanssa), vietän mieheni kanssa aikaa, yinjoogaan, juon rauhoittumista edistävää teetä, katsomme lempisarjoja telkkarista ja niin edelleen. Puhelimen laitan pois silmistä ja lentokonetilaan yhdeksältä. Pyrin lisäksi väsyttämään itseni sohvannurkassa siihen pisteeseen asti, että silmät lupsuvat, ennen sänkyyn siirtymistä.

Aamullakin on helpompi herätä, kun yöunet ovat riittävän pitkät. Ei helppoa, mutta helpompaa. Ylös päästäksesi voit keksiä mitä tahansa itselläsi toimivia kikkoja, kuten herätyskellon viemistä valmiiksi ladatun kahvinkeittimen viereen. Mielikuvitus on plussaa!




RUOKAVALIO

ADHD:n impulsiivisuudesta ja mielitekojen välttämisen haasteista johtuen on yleistä, että ADHD-oireisen ruokavalio koostuu sokeripitoisimmista ja epäterveellisimmistä ruoka-aineista, ns. normiväestöön verrattuna. Samaan aikaan on kuitenkin useissa tutkimuksissa havaittu, että sokeripitoinen ja paljon muita nopeita hiilareita sisältävä sekä prosessoitu ruoka pahentaa ADHD-oireita entisestään. Myös tietyt väriaineet on liitetty oireilun voimistumiseen.

Nämä tekijät ruokkivat toisiaan, luoden herkästi todella hankalasti katkaistavan noidan kehän. Jostain kannattaa kuitenkin aloittaa.

Aivan kuten elämäntapojenkin kanssa, on ruokavalionakin paras vaihtoehto tyypillinen terveelliseksi ja tasapainoiseksi katsottu ruoka. Pähkinänkuoressa tulisi ruokavalion koostua mahdollisimman puhtaasta, prosessoimattomasta ja ravinnerikkaasta ruoasta.

Joissain tutkimuksissa on myös havaittu yhteys henkilökohtaisten ruoka-aineherkkyyksien ja ADHD-oireiden välillä. Tällöin esimerkiksi maidon, kananmunan, gluteenin, soijan tai muiden itseään herkistävien ruoka-aineiden pois jättäminen on helpottanut oireita. Monet ovat myös kokeneet saavansa helpotusta proteiinirikkaasta, vähähiilihydraattisesta tai jopa keto-ruokavaliosta. Näistä ovat kuitenkin yksilöllisiä asioita, eikä yhtä yleispätevää ohjetta ole olemassa. Sen sijaan on tärkeää kuunnella itseään ja kehoaan herkästi, ja tehdä päätöksiä sen mukaan.

Jos keto-ruokavalio kiinnostaa, suosittelen lämpimästi kääntymään mm. Tomi Kokon ja Hannamari Rahkosen kanaville imemään tietoa.


Lisäravinteet

Lisäravinteiden hyötyjä ADHD:n hoidossa ei virallisesti tunnusteta Suomessa, mutta moni tutkimus maailmalla antaa ymmärtää toista. Näistä etenkin lääkkeitä ja ravintolisiä vertaavat tutkimukset kiinnostavat itseäni, siitä huolimatta, että niissä on usein liian pieni otanta kovin varmojen johtopäätösten vetämiseksi. Yksilötasolla mahdollisuutta voi kuitenkin kokeilla vapaasti.

Etenkin D-vitamiini & rautatasojen (ja muutaman muun) on huomattu olevan alhaisia ADHD-oireisilla, sillä niitä kuluu normaalia enemmän ADHD:n aivojen välittäjäaineiden toiminnasta johtuen. Ravintoaineiden puutteet eivät siis aiheuta ADHD:ta, vaan ADHD todennäköisesti altistaa puutostiloille, mikä puolestaan saa oireet pahenemaan. Hyöty ja mahdollinen tarve on kuitenkin aina yksilöllistä omasta elimistöstä ja ruokailutottumuksista riippuen. Siispä vain itse kokeilemalla huomaa, mikä itsellä tehoaa ja mikä ei.

Mikäli lisäravinteiden kokeileminen osana oman ADHD:n hoitoa kiinnostaa, on lähestymistapoja monia. Vaihtoehtona on kokeilla erilaisia ravinteita yksittäin ja katsoa mikä niistä toimii itsellä tai kokeilla näitä yhdistäviä, keskittymistä varten kehitettyjä erikoislisiä. Samoin on täysin makuasia, valitseeko valmisteen jolla koko annos tulee otettua kerralla (muistettavaa vain kerran päivässä) vai sellaisen jossa annos pilkotaan osiin pitkin päivää (jolloin yhden annoksen unohtamisella ei ole niin väliä - jatkaa sitten seuraavalta aterialta mihin jäi).

Itse huomaan selkeästi ajatusten kirkastuvan, kun syön säännöllisesti D-vitamiinia, laadukasta omega-3 valmistetta ja tiettyjä B-vitamiineja. Näitä täydennän hieman tarpeen mukaan muilla ravintolisillä




D-vitamiini

D-vitamiinin syönti on tärkeä osa jokaisen suomalaisen terveyden ylläpitoa, mutta valmisteen teho vaihtelee suuresti henkilöiden välillä. Omat D-vitamiinitasot kannattaa mittauttaa esim kahdesti vuodessa. Kunnallisen terveydenhuollon kautta lähetteen voi saada hyvillä perusteluilla ja yksityisellä mittauttaminen maksaa noin 70 euroa, eikä lähetettä tarvita.

Koska valmisteen tehon tarve on yksilöllinen, kannattaa tasoja seurata ja jatkoa suunnitella yhdessä lääkärin kanssa. Suositeltava D-vitamiinin pitoisuustaso veressä on 100-150 nmol/l. Esimerkiksi itselläni tuo taso oli hieman päälle 50 yksikköä kesällä, siitä huolimatta että söin D-vitamiinia 20-30 mikrogrammaa päivässä. Pitoisuus oli teoriassa ihan ok, mutta oloni oli silti hieman tahmea ja sumuinen, etenkin jos unohdin D-vitamiinin ottamisen muutamiksi päiviksi. Kuuntele siis omaa kehoasi!

Suosi valmisteista niitä, joissa D-vitamiini on D3-muodossa, joka D2-muotoa paremmin. Suosin itse tippamuotoisia valmisteita, joilla on helppo räätälöidä kunkin päivän annos kullekin perheenjäsenelle sopivaksi tai vaikka pariin osaan /pvä.



Omega-3

Jotain jotain ravintolisää olen oppinut rakastamaan, ovat ne ehdottomasti omega kolmoset. Huomaan niiden ajatuksia kirkastavan vaikutuksen niin selvästi, ettei ole puhettakaan siitä, etteikö niistä olisi apua myös piilevien ja huomaamattomien vaikutusten lisäksi. Niiden tiedetäänkin olevan avainasemassa niin aivotoiminnan, oppimiskyvyn kuin muistamisenkin osalta. Sen lisäksi on kaikista ravintolisistä juuri omega-3 syömisen hyöty ADHD-oireisiin parhaiten todistettu.

Tärkeää omega-3 valmisteen valinnassa on valita mahdollisimman puhdas valmiste, joka on testattu ja ilmoitettu ympäristömyrkkyvapaaksi tai on peräisin esim. kylmien vesien kaloista. Kaikki valmisteet sisältävät sekä EPA:a että DHA:ta, joista EPA on tärkeämpi, sillä keho voi muuntaa sitä  tarvitsemissaan määrin DHA:ksi. Hyvä valmiste sisältääkin vähintään kaksinkertaisesti enemmän EPA:a kuin DHA:ta. Virallisia saantisuosituksia omega-3:lle ei Suomessa ole, mutta hyvä lähtökohta maailman suositukset huomioon ottaen näyttää olevan noin 500-1000mg/päivä.

Suosin itse kalaöljypohjaisia omega-3 valmisteita, joiden rasvahapot ovat valmiiksi hyvin imeytyvässä EPA ja DHA muodossa ja hyvässä suhteessa toisiinsa. Parhaat oman syynäämiseni perusteella ovat Puhdistamon Super Omega-3, jossa on lisäksi koliinia (tärkeä aminohappo) ja astaksantiinia (voimakas antioksidantti), sekä Wild Nutritionin Omega-3 valmiste, jossa on puolestaan tuplasti enemmän kapseleita ja sisältökin on vahvempi. Vegaanisiakin vaihtoehtoja on olemassa, mutta niiden kanssa tulee olla tarkka sisällön suhteiden ja riittävän saannin kanssa.

Huom! Keskutele lääkärin kanssa, jos sinulla on veren hyytymiseen liittyvä häiriö, ennen omega-3 valmisteen aloittamista!




Rauta

Etenkin alhaisten ferritiinitasojen on monissa tutkimuksissa havaittu olevan yhteyssä ADHD:ssa ilmenevien oireiden asteeseen. Tämä kuulostaa maallikonkin korvaan täysin loogiselta, siltä aiheuttaahan matalat rauta-arvot vetämätöntä, väsynyttä ja sumuista oloa kenelle tahansa, mikä vaikeuttaa kenen tahansa toimintakykyä.

Rauta on mainitsemistani rautalisistä ainoa, jonka arvojen mittaaminen pitää tehdä, ennen lisän kokeilua. Pidä kuitenkin huolta siitä, että arvoista mitataan myös ferritiinit, ei pelkästään hemoglobiinia.

Rautalisät imeytyvät tunnetusti varsin kehnosti. Etua voi olla esimerkiksi siitä, että rauta on ns. ruokapohjaista ja yhdistetty raudan imeytymistä tukeviin aineosiin, kuten esimerkiksi Wild Nutritionin Food-Grown Iron Plussassa. Tarkista myös oma ruokavaliosi ja pidä huolta siitä, että saat runsaasti rautaa myös ruoan kautta, etenkin jos olet kasvissyöjä ja/tai nainen.

Huom! Jos syöt ADHD-lääkkeitä ja otat raudan C-vitamiinin kanssa, tulee nämä ottaa erillään: C-vitamiini saattaa häiritä lääkkeen imeytymistä. Tarkista asia lääkäriltäsi tai farmaseutilta.



Magnesium

Magnesium tunnetaan sen hermostoa rahoittavista ja unta tukevista ominaisuuksista, ja on lisäksi tärkeässä osassa dopamiini-välittäjäaineen muodostumisessa. Tästä syystä sen on joidenkin tahojen mukaan arveltu olevan tueksi myös ADHD:n hoidossa, joilla dopamiinin muodostuminen ontuu, etenkin yötä vasten otettuna.

Magnesiumia saa suositustemme mukaan varsin helposti ruokavalion kautta, mutta erinäiset tekijät, kuten ADHD tai stressi saattaa kuluttaa magnesiumvarastoja poikkeuksellisen paljon tai puolestaan vaikeuttaa magnesiumin imeytymistä (esim, IBS). Tällöin pieni täydennys purkista saattaa olla paikallaan.

Kaikilla magnesiumin muodoilla on loppujen lopuksi hyvin samankaltainen vaikutus, mutta suuria eroja löytyy siinä, miten vatsa magnesiumin kestää. Parhaiten siedetty muoto näyttää olevan magnesiumtauraatti, kun taas oksidimuotoinen magnesium on äkäisimmästä päästä. Hellävaraisia muotoja sisältävistä valmisteista hyvä esimerkki on Puhdistamon Tripla Magnesium.



Sinkki

Sinkin vaikutus ADHD:ssa näyttää liittyvän erityisesti impulsiivisuuteen ja yliaktiivisuuteen, sopien niin ikään ADHD:n yliaktiivisen muodon oireiden hillitsemiseen. Eräissä tutkimuksissa sinkin on havaittu esimerkiksi pienentävän ADHD-lääkeannoksen tarvetta 30-40%. Tarkkaamattomuuteen sinkillä ei ole havaittu olevan vaikutuksia, enkä minäkään tarkkaamattomuuspainotteisen ADHD:ni (ADD) kanssa sellaista havainnut.

Flunssan hoidon suosituksista poiketen, ei sinkin muodolla näytä olevan merkittävää vaikutusta ADHD-oireiden suhteen, mutta annoksen tulee olla huomattavasti pienempi (15-20mg) käytön ollessa jatkuvaa. Tarkkana siis tämän kanssa! Väliaikaiseen käyttöön tarkoitetuissa flunssa-sinkkivalmisteissa pitoisuus saattaa olla moninkertainen. Hyviä miedompia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi Wild Nutritionin Food Grown Zink Plus ja Terranovan Zink Complex, joissa molemmissa sinkkiä on 15mg. Hieman vahvempana vaihtoehtona löytyy esimerkiksi Solgarin Sinkkipikolinaatti, jossa sinkkiä on 22mg.




B-ryhmän vitamiinit

B-ryhmän vitamiineista ADHD-keskusteluissa nousee usein esille B6-vitamiini, B9-vitamiini eli foolihappo, sekä B12-vitamiini. Nämä kaikki vaikuttavat mm. kognitiivisiin toimintoihin ja ovatkin tärkeässä roolissa psyykkisessä hyvinvoinnissa, sekä ratkaiseva tekijä monen välittäjäaineen toiminnassa.

B6-vitamiini on poikkeuksellinen vesiliukoinen vitamiini, jota ei saa nauttia liikaa. Varmista siis, ettei sitä keräänny sieltä täältä ravintolisistä ja yhteensä yllättäen liikaa. Sen sijaan foolihapon ja B12-vitamiinin saannin voi varmistaa purkista, ja jälkimmäisen suhteen pitääkin mikäli noudattaa vegaanista ruokavaliota.


Adaptogeenit

Hifistelypuolelta mainittakoon kuitenkin vielä yhtenä mahdollisuutena adaptogeenit, joiden nimeen monet vannovat niin kehon kuin mielen hyvinvoinnin osalta. Nämä rohdoskasvit ja niiden uutteet (tai sienet) joiden on havaittu olevan tasapainoittavia, stressinsieto- ja suorituskykyä parantavia, sekä lisäksi yksi mahdollinen helpotuskeino ADHD-oireisiin, sekä sen liitännäisistä mm. ahdistuneisuuteen.

ADHD:sta ja adaptogeeneistä puhuttaessa esille nousevat erityisesti Valerian root, eli rohtovirmajuuri, suuressa suosiossa oleva Ashwagandha, kotimainen ruusujuuri, sekä moni muu. Adaptogeenit ovat kuitenkin oljenkorsi, jonka puoleen kääntyisin vasta muiden perusasioiden ollessa kunnossa, 



Entä mihin oma tarinani on tullut nyt? Olen vihdoin alkanut saamaan omaa elämäni tasapainoon, arkeni omannäköiseksi ja voin sanoa olevani onnellinen. Eivät päiväni kuitenkaan tylsiksi käy, vaan elämäni on edelleen aikamoista koheltamista, mutta niissä tilanteissa osaan oikeissa tilanteissa joko kohdata itseni myötätunnolla tai nauraa huoletta. Tärkeintä on, että pärjään ja olen sinut itseni kanssa, tällaisena kuin olen.

Lopuksi haluan vielä todeta, että mikään ei korvaa henkisen puolen tukea ja hyväksytyksi tulemisen tunnetta. Kerro siis avoimesti haasteistasi, ympäröi itsesi ihmisillä, jotka hyväksyvät ja ymmärtävät sinua

Älä myöskään unohda, että olet niin paljon enemmän kuin ADHD. Tuo kirjainyhdistelmä auttaa sinua ymmärtämään miten hermostosi toimii ja ohjaa oikealle polulle, mutta ei määritä sinua ihmisenä mitenkään. Ja se tunne jonkinlaisesta vääränlaisuudesta, se et ole sinä, vaan se on sinulle sopimaton ympäristö tai elämäntilanne, joka siellä huutelee. Onneksi sitä voi muuttaa, juuri kuten haluat ja parhaaksesi näet. Onnea matkaan!


Minua ja muita kiinnostaisi todella paljon kuulla, millaisia menetelmiä olet hyödyntänyt ADHD-oireiden, kuten toiminnanohjauksen ja keskittymiskyvyn tukemisessa. Jaathan siis hyväksi havaitut ja hullunkurisimmatkin keinosi kommentteihin!



Ja vielä muistutuksena: saat koko House of Organicin valikoimasta -15% koodilla "adhd" toukokuun loppuun asti.



Lähteitä ja lisää tietoa kiinnostuneille:

ADHD-liiton etusivu

Douglas A. Puryear: Your Life Can Be Better, using strategies for adult ADD/ADHD.

Käypä hoito: ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö).

Ander Hansen: ADHD voimavarana.

Käypä hoito: Mindfulness ADHD:n hoidossa.

Tutkimus: Rosmariinin eteerisen öljyn vaikutus kognitiiviseen suorituskykyyn.

Artikkeli: Exercise Is ADHD Medication.

Tutkimus: Exercise can help adults better cope with ADHD symptoms.

Artikkeli: ADHD and Sleep problems: Why You're Always So Tired.

Tutkimus: Ferritiinitasot ja ADHD.

Artikkeli: Study Links Low Iron to ADHD.

Tutkimus: Sinkin vaikutus ADHD:ssa.

Artikkeli: 6 Essential Supplements for ADHD.

Käypä hoito: Ravitsemushoidot ja ADHD.

Osallistu keskusteluun

  1. Laadukkaan painopeiton käyttöä suosittelen myös! Työssäni hoidan paljon asiakkaita, joilla on ko häiriö ja monet heistä hyötyvät painopeiton käytöstä rentoutus menetelmänä. Niitä on eri painoisia ja se yksilöllistä kuka tykkää kuinkakin painavasta peitosta.

    VastaaPoista
  2. Hieno ja kattava kirjoitus Ann-Christine - ja ennen kaikkea rohkea ❤

    VastaaPoista
  3. Tämä oli aivan loistava tekti! Miehelläni todettiin myös aikuisiällä ADHD. Tämä teksti kuulosti erittäin tutulta. Laitoin vinkkisi jakoon ja ravintolisiä tilaukseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Toivottavasti näistä on hänellekin apua :) Ja siis, miten upeaa että olet hänen tukenaan noin aktiivisesti! Oletpa ihana!

      Poista
  4. Ihana teksti! Kysyisin vielä, mikä diffuusori sinulla on kuvassa, tosi kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovasti! No nyttenpä en muista enää tämän merkkiä, mutta sen pitäisi olla tulossa House of Organicin valikoimiin. Tykkään itsekin kovasti! Voit lähestyä heidän asiakaspalvelua, niin saat varmasti tietoja :)

      Poista
  5. Vautsi!Puoli vuotta sitten oman adhd diagnoosin saaneena yksi tärkeimpiä lukemiani juttuja. Kiitos, luen vielä moneen kertaan��

    VastaaPoista
  6. Mitään "tyttöjen adhd:ta" EI OLE OLEMASSAKAAN! Faktat kuntoon ennen kuin julkisesti väärää tietoa antaa ihmisille. Ikinä ei sais yleistää. Pojilla voi yhtä hyvin olla add ja tytöillä adhd, niinkun esim mulla itsellä. Olen nainen ja mun adhd oireet on lähes aina ollu just niinkun pojilla aina kuvaillaan olevan ja tiedän, etten oo ainoo. Ja yhtälailla joku poika voi olla se hiljainen haaveilija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos siitä että olet skarppina tämän asian seikan kanssa, se on juurikin näin kuten sanot 😊 Kannustaisin kuitenkin lukemaan ko. kappaleen uudestaan ajatuksen kanssa, sillä juuri tätä monimuotoisuutta siinä tuodaan esille 🙏

      Poista
  7. Kiitos tästä kirjoituksesta. On virkistävää lukea suomalaista kirjoitusta jossa puhutaan vähän muustakin kuin läkityksestä adhd:n yhteydessä :) Olen pari vuotta sitten tajunnut että minulla on add (ilmeisesti virallisesti adhd) ja tutkimuksetkin tehtiin yksityisellä, diagnoosin jätin hakematta kun tuli sellainen olo ettei siitä välttämättä ole hyötyä.

    Olen monesti kuullut saamattomuudestani (kappas, isäni haukkuu minua ja äitiäni sekä saamattomiksi että hahmotushäiriöisiksi) ja vetkutteluni asioiden hoitamisen suhteen tietysti itseänikin on ärsyttänyt. Yksi keino jota olen käyttänyt ikävien asioiden aikaan saamiseksi on tv:n katselu ja se että mainoskatkolla esim. siivoaa aina jonkun pienen tarkan paikan ja sit palkitsee itseään katsomalla taas tv:tä. Joskus käy niin että homma vie mennessään ja ei palaakaan enää tv:n ääreen.

    Edelleen isoja päätöksiä vaativien tehtävien tekeminen on tosi ahdistavaa ja vaikeaa, Myös tietynlaisten rutiinien rakentaminen "tylsistyttää" jo etukäteen... joskus tuntuu siltä että jos vaan tekisin ne kaikki asiat ajallaan mitä elämässä täytyy tehdä, olisin totaalisen uupunut (ja näin kyllä monesti olenkin). Koen vahvasti että tässä "normaalissa elämän -langassa" kiinni pitäminen on aika uuvuttavaa (siivous, pyykit, ruoan laitto (olen super yliherkkä kaikelle eli kaikki pitää valmistaa itse, en voi vaan käydä jossain syömässä - sit pitää siivota sotkut ja olen jo uupunut ja pitää levätä siitä ruoka -showsta ja sitten onkin taas ilta eikä jaksa keskittyä enää mihinkään). Olen yrittäjä ja ehdottomasti allekirjoitan adhd:n ja yrittäjyyden yhdistämisen hyvät puolet.

    Paljon on vielä opeteltavaa tässä, niin että voisi ihan reilusti elää itsensä näköistä elämää ja että voisi jättää aikaa niille projekteille, jotka tosiaan tuovat hurjasti iloa ja nautintoa. Joskus ehkä vielä opin niiden sekä rahan yhdistämisen :)

    ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastailen sulle myös osissa, tässä tuli niin paljon tärkeää asiaa, johon haluan vastata ♥

      Ensinnäkin, äh, miten kurjien kommenttien kanssa olet saanut kasvaa. Toivottavasti ymmärrät jo tähän mennessä, ettei vika ole sinussa, vaan hänen tavassa kohdata haastesi joita et ole valinnut itsellesi. Teet selvästi parhaasi selvitäksesi mahdollisimman hyvin pakollisista asioista, eikä ihme, että kokonaisuus tuntuu ylivoimaiselta. Et todellakaan ole yksin sen kanssa ♥ Tasapainon löytäminen on jatkuvaa opettelua, johon kuuluu sekä onnistumisia että "epäonnistumisia" :) Ja niin saa olla!

      Poista
  8. .. jatkan vielä.. :)
    Liittyen yliherkkyyksiin ja adhd:seen. Olen joutunut paljon näitä opettelemaan kantapään kautta sillä olen tosi herkkä ja saan ruoka-aineista erityisesti neurologisia ja kognitioon vaikuttavia oireita. Paljon olen oppinut sellaiselta sivustolta kuin http://www.failsafediet.com/ Täällä oikeasti kerrotaan mitkä luonnolliset kemikaalit herkille voivat aiheuttaa ongelmia ja täältä (sekä monilta muilta sivustoilta) löytyy listoja ruoka-aineista sekä siitä kuinka paljon niissä on esim. amineja ja salisylaatteja (molemmat aiheuttavat minulle ongelmia). Minusta on kovin harmillista että Suomessa ollaan vielä valovuosien takana tällaisesta ajattelusta, kun nämä asiat voisivat monille tuoda apua!

    Royal Prince Albert Hospitalissa Australiassa on tehty tutkimusta näistä asioista: https://www.slhd.nsw.gov.au/rpa/allergy/?fbclid=IwAR0SDJNyWO56NtNF_03xZi4CxH9DAkHtPigsiOIFYrYV2mXZv_MNjR9t3O8

    Itse olen päätynyt siihen että olisi tärkeää että niin paljon kuin mahdollista, mineraalit ja vitamiinit tulisivat luonnollisista lähteistä. Joskus se ei ole mahdollista ja silloin pitää miettiä muita ratkaisuja. Puhuit magnesiumista - äärimmäisen tärkeää. Magnesiumia tarvitaan muistaakseni n. 97% elimistön entsyymitoiminnasta ja nykyelämän stressi kuluttaa hurjasti magnesiumia - sitä siis tosiaankin tarvitaan ihan myös lisäravinteena. Oksidi eikä sitraatti ole hyviä muotoja, sillä kaikki sitraatit kuulemma estävät ceruloplasmin proteiinin toimintaa joka on äärimmäisen tärkeä osa rauta -aineenvaihduntaa. Mineraali ja vitamiini -asioista olen viimeaikoina opiskellut lisää The Root Cause Protocolin sivuilta sekä heidän facebook -ryhmästään.

    ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, äärimmäisen mielenkiintoista! KIITOS että otit tämän puheeksi ja vielä näin kattavasti, niin muutkin kiinnostuneet voivat tutustua aiheeseen!

      Poista
  9. .. jatkuu :)

    Root Cause Protocolan mukaan naudan maksassa on täydellinen retinolin, kuparin, raudan sekä b-vitamiinie suhde, jonka vuoksi siellä suositellaankin sen käyttöä. Joo.. ei maistu niin hyvälle, mutta mulla auttaa tosi paljon tasaamaan oloa ja tuo energiaa. Haen kaikkein tuoreinta maksaa mitä kaupasta saa (kärsin histamiiniyliherkkyydestä eli ruoka pitää olla tosi tuoretta, selvitän kaupasta että milloin tullut tuote on milloin teurastettua) ja sit teen jauhemaksapohvejä pakkaseen valmiiksi ja syön viikon aikana muutamia, riippuen vähän olosta. Paljon puhutaan raudan puutteesta, mutta keskustelun ulkopuolelle jää kokonaan kupari, joka on kuitenkin tärkeä osa rauta-aineenvaihduntaa. Kuparin suhde reutaan on naudan maksassa optimaalinen. Optimaalisinta olisi tietysti että nauta olisi luomua sekä ruoholla kasvatettua (ilmeisesti ruoholla kasvatetussa retinolin määrä suurempi), mutta toistaiseksi sellaisen maksan saaminen on ollut liian haastavaa (pienet luomutilat teurastavat monet Atrialla ja maksat laitetaan samaan sammioon... :( ).

    Yleensä sekin mikä mulla on auttanut että antaa sen kropan poukkoilla sinne tänne ja sen mielen.. luultavimmin silloin tulee tehtyä paremmin kuin niin että yrittää väkisin tehdä jotain asiaa joka sillä hetkellä ei vain suju. Ja sitten tulee jossain vaiheessa se PAKKO, jolloin se joku ei niin mieluisa asia on vaan pakko tehdä ja kas se motivaatio siihen taas löytyi :D

    Mä voisin muuten mielelläni enemmänkin hyperfokustella näihin ravintoasioihin jotenkin niin että saataisiin lisää tietoisuutta maailmalta tänne meidän lintukotoon. En tiedä vielä mikä se tapa olisi, mutta toivottavasti joskus tulevaisuudessa se löytyy! Maailmalla on niin paljon tietoa ja kiinnostavia asioita, jotka eivät vielä ole rantautuneet Suomeen, jotenkin koen että täällä ollaan välillä vähän liian vanhan aikaisia monen asian suhteen.. Toivotaan lisää avoimuutta suomalaisille ottaa vastaan uusia ja avartavia ja ennen kaikkea ihmisiä auttavia näkökulmia.

    Kiitos vielä hyvästä kirjoituksesta, auttaa itseäkin jäsentämään tätä kaikkea jotenkin järjestykseen omassa päässä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, allekirjoitan täysin tämän, että Suomessa tullaan pahasti jäljessä tässäkin asiassa, niin kuin monen muunkin terveydellisen haasteen kanssa. Toisaalta se juontaa varmasti juurensa ymmärtämättömyyteen, mutta myös tietynlaiseen mukavuudenhaluun. Mutta onneksi on netti, jonka avulla kiinnostuneet ihmiset voivat olla yhteydessä toisiinsa ympäri maailman, ja tieto leviää! :)

      Pakko vielä erikseen kommentoida, että ihastuin vallan tähän huomioosi poukkoilun kannattavuudesta :D Siis KYLLÄ! Kun tuo vaihe/olo iskee, on paras antaa mennä vaan ja touhuta hetken aikaa sitä mikä nappaa. Se, yllättävää kyllä, vie paljon enemmän eteenpäin kuin väkisin junnaaminen sellaisen asian parissa, joka ei yksinkertaisesti halua sillä hetkellä toimia. Itsensä kuuntelua parhaimmillaan ;)

      Kiitos ihan hirmuisesti näistä kommenteistasi! Todella mielenkiintoista!

      Poista
  10. Luin tämän postauksen jo aamuyöllä kun yleistyneen tapani mukaan heräsin omituiseen aikaan, ja aivot kävi ylikierroksilla siihen malliin ettei nukahtamisesta tullut enää mitään. Huh, oli kyllä niin ajatuksia herättävä kirjoitus, että viimeisetkin unenrippeet katosivat.

    Olen jo muutaman vuoden miettinyt voisiko mulla olla ADHD. Monet seikat täsmää ja ADHD-nettitesteistä olen saanut korkeita pistemääriä, mutta toisaalta on paljon sellaistakin mikä ei oikein sovi - ainakaan siihen perinteiseen - kuvaan. Olen ulospäin niin hillitty ja hallittu, että aivan läheisempiä ihmisiä lukuun ottamatta moni olisi varmaan aivan järkytyksissään, että moista edes epäilen.
    Kuten sinullekin, myös koulunkäynti on ollut todella helppoa ja kiinnostavaa, ja opintomenestys sen mukaista. Pakka levisi käsiin vasta yliopisto-opintojen myötä - yhtäkkiä tipuin sieltä luokan priimuksen korokkeelta "tyhmä, laiska ja saamaton" -kerhoon. Tämä taival on ollut kyllä yhtä tarpomista ja koen käytännössä alisuoriuteeni lähes koko tutkinnon läpi. En vaan kykene sellaiseen pitkäjänteisyyteen, itsekuriin ja tehokkaaseen työskentelyyn, mitä opintoni ideaalitilanteessa vaatisivat. Menestykseni salaisuus perus- ja lukioasteella on varmaan ollut siinä, että oppiminen tapahtui pienissä paloissa eikä minun tarvinnut nähdä vaivaa suurien kokonaisuuksien omaksumisessa. Minun opiskelutekniikkani oli siis se, että kävin oppitunneilla, kuuntelin ja tein läksyt. Koetta edeltävänä iltana kertasin ja that's it. Se riitti, paremmin kuin hyvin. Pahimmat vaikeudet koulussa liittyivät siihen, miten pysyä hereillä hidastempoisilla oppitunneilla.

    Voisin kirjoittaa romaanin niistä piirteistä, mitkä ovat saaneet minut epäilemään ADHD:n mahdollisuutta, mutta koitan tiivistää niistä muutaman:

    1. Jatkuva epämääräinen säheltäminen. Ruoat unohtuu hellalle, kun uppoudun johonkin muuhun askareeseen. Aamupuuron syömiseen on joskus saattanut mennä tuntikin, kun ei vaan malta. Eilen olin menossa suihkuun, ja ehdin jo laittaa veden valumaan. Lopulta vesi sai valua itsekseen muutaman minuutin, kun jumituin siihen viereen lajittelemaan pyykkejä. Se tunne on niin omituinen. Tietää että se suihku nyt valuu siinä ja vettä menee hukkaan, mutta jotenkin on kuin vangittu tekemään sitä asiaa joka oman huomion sillä hetkellä vaan sattui kiinnittämään.

    2. Ongelmat vireystason sääntelyssä. Yleensä käyn joko ylikierroksilla tai olen puolinukuksissa. Jos innostun tai inspiroidun jostakin (yleensä tapahtuu juuri iltaisin), on todella vaikea saada nukuttua. Jos on kovin tylsää, yksitoikkoista tai passiivista tekemistä, aivoni ikään kuin sammuvat enkä meinaa pysyä hereillä.

    3. Vaikeus pysyä aloillaan pitkiä aikoja. Kaikki luennot on yhtä tuskaa, kuten myös juna- ja automatkat. Jos teen kotona kouluhommia, ravaan jatkuvasti asuntoa edes takaisin ja touhuilen samalla kaikkea muuta, kun en vaan pysty istumaan paikoillani.

    4. Aloitekyvyttömyys, aikaansaamattomuus ja ajanhallinnan vaikeudet. Mulla saattaa joskus mennä kokonainen päivä ihan hukkaan, kun en vaan saa aikaiseksi pukea ja meikata ja kävellä ovesta ulos. Jään vaan kotiin jumittamaan enkä saa toteutettua puoliakaan niistä asioista, joita olen suunnitellut.

    VastaaPoista
  11. .... Pääsääntöisesti selviän arjesta hyvin, mikäli saan pidettyä hyvät rutiinit yllä ja ajankäytölliset vaatimukset eivät aja minua liian ahtaalle. Jos on stressi tai monta palloa ilmassa yhtä aikaa (esim. opinnot, työt, arjen pyöritys, urheiluharrastus ja sosiaalinen elämä) kotioloissa pakka leviää käsiin. Usein vaihtoehtona on, että yksi osa-alue sujuu muiden kärsiessä tai sitten lamaannun kokonaan. Töissä yleisesti ottaen pärjään hyvin, koska on "pakko".

    ADHD-tutkimuksiin hakeutuminen houkuttaisi, mutta toisaalta pelkään mahdollista diagnoosia. Työskentelen alalla, jossa se ei todellakaan olisi mikään "meriitti" etenkään kaikkien väärien uskomusten ja sitkeiden ennakkoluulojen vuoksi. Eihän sitä toki tarvitsisi mainostaa, mutta en kuitenkaan haluaisi salaillakaan. Toisaalta sekin vaihtoehto ahdistaa, jos lääkäri olisikin sitä mieltä, että kaikki on kuvitelmaa ja olen muuten vaan laiska ja saamaton koheltaja. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että, sun kuvauksen perusteella haluaisin kyllä kannustaa tutkimuksiin hakeutumista, vaikka jännittäisikin. Kuulostaa nimittäin hyvin klassisilta AD(H)D-haasteilta :) Toki kannattaa miettiä, mitä mahdollisella diagnoosilla tekee: haluaako asiaan saada selvyyden esim. itsensä vuoksi, haluaako ehkä hakea itselleen jotain kuntoutusta jne - niihin diagnoosi kun on avain. Jos taas uskot voivasi työstää haasteita omillasi, ei asia ole niin yksiselitteinen ja voi hyvin riittää, että sulla on asiasta oma kutina :)

      Mutta pelätä ei tarvitse, varsinkaan tuota mitä viimeiseksi kuvailit; asiantunteva lääkäri ei taatusti moista suustaan suolla ♥

      Poista

Nähdäänkö myös Instagramissa?

© Luonnonkaunis. Design by FCD.