Moni meistä haaveilee pienemmästä ja toimivammasta vaatekaapista. Sellaisesta, josta löytäisi joka päivä jotain kivaa päällepantavaa, eli vain niitä todellisia lempivaatteita. Ja ihanintahan olisi, jos kaikki vaatteet olisivat myös kestäviä, laadukkaita ja vastuullisesti tuotettuja.
Konmaritus ja minimalismi ovat trendeinä pitäneet varmasti huolen siitä, että moni meistä on alkanut käydä vaatekaappiaan ahkerammin läpi. Poistopinoon päätyvät surutta kaikki, mikä ei tuota iloa tai ole jotenkin hyödyllistä. Karsiminen ei kuitenkaan tuota kuin hetkellisen helpotuksen, mikäli kaappi alkaa saman tien täyttyä uusista, harkitsematta ostetuista vaatteista. Voisiko jonkinlainen ostolakko auttaa katkaisemaan kierteen?
Erimuotoiset ostolakot ovat yleistyneet viime vuosina. Milloin joku pyrkii vain vähentämään shoppailua, toiset ryhtyvät tiukempiin ostolakkoihin, jolloin vuoden aikana ei osteta mitään uutta. Lakkojen syitäkin on monia, toiset pyrkivät niillä säästämään rahaa, toiset taas ympäristöä.
Mekin Luonnonkaunis-tiimissä olemme innostuneet kokeilemaan ostolakkoja, kaikki omalla tyylillämme. Tässä jutussa Ida, Ann-Christine ja Julia jakavat kokemuksiaan vaatteiden ostolakosta ja antavat vinkkejä, miten juuri sinä voit onnistua siinä.
Ostolakkoa takana: On/Off jo vuodesta 2015. Uusi, tiukempi ostolakko vuonna 2019.
Budjetti: Pyrkii ostamaan vaatteita vähän. Ostaessa panostaa laatuun ja on valmis maksamaan vaatteesta vähän enemmän.
Idan tavoitteena on vaatekaappi, joka on täynnä laadukkaita, rakkaita lempivaatteita. Hän on jo useamman vuoden harrastanut ostolakkoilua ja vältellyt vaatteiden ostamista pikamuotiliikkeistä. Ida suosii kirpputoreja ja vastuullisia vaatemerkkejä, mutta ei ole vaatelakkoilussaan ehdoton. Joskus välitön tarve ja taloudelliset syyt voivat johtaa siihen, että Ida ostaa jotain ketjuliikkeistä. Silloin on kuitenkin tärkeää ostaa vain kivoja vaatteita, joita tulee käyttämään vuosienkin päästä. Ida pyrkii valitsemaan hyviä materiaaleja ja pitämään vaatteistaan hyvää huolta, olivatpa ne sitten pikamuotiketjusta tai kirpputorilta ostettuja.
Ann-Christine
Ostolakkoa takana: 1,5 vuotta.
Budjetti: Nipistää vaatteista ja törsää mieluummin ruokaan.
Ann-Christine haaveilee ajattoman tyylikkäästä vaatekaapista, jossa toistuvat kauniisti istuvat leikkaukset. Käytännöllisyyttä hän ei kuitenkaan ole valmis uhraamaan tämän vuoksi, vaan vaatekappaleiden tulee olla hyvin istuvia, liikkumista myötäileviä ja materiaalien miellyttäviä. Vaatekaapista olisi hyvä voida napata aamun kiireessä lähes mitä tahansa ja olla varma, että yhdistelmä toimii niin keskenään kuin vaihtelevissa päivän ohjelmissa, niin lounastapaamisissa, kotitoimistolla kuin päivän päätteeksi kuraisia lapsia syleillessä.
Julia
Ostolakkoa takana: 1,5 vuotta ilman uutta pikamuotia.
Budjetti: On valmis panostamaan laatuun, mutta suosii second handia.
Julialla on tällä hetkellä meneillään iso mielenkiintoinen projekti, jossa hän yrittää vähentää vaatteita ihan oikeasti. Kapselivaatekaappi toimii hänelle inspiraationa vaikkei tavoite ole täydellinen sellainen. Kapselivaatekaappiin kuuluu "sääntöjen" mukaisesti vain 33 vaatetta (tähän ei kuitenkaan lasketa mukaan kenkiä, asusteita ja alusvaatteita) mutta Julialle on tärkeintä ettei kaapista löytyisi vain puoliksi kivoja vaatteita. Niiden tulee olla sataprosenttisesti sellaiset, joita hän rakastaa. Ja! Parastahan olisi jos niitä voidaan yhdistää keskenään. Mutta tällainen vie myös aikaa ja jos oikeasti haluaa vain sellaisia vaatteita joista tykkää, pitää myös harkita ostoksia pitkään ja antaa sen viedä aikaa. Näin saadaan kestävällä tavalla kestävä vaatekaappi.
Millainen vaatteiden kuluttaja/ostaja olit ennen?
Ida: En ole koskaan ollut mikään himoshoppailija, mutta teininä ja nuorena parikymppisenä tykkäsin kyllä ostella uusia vaatteita kuukausittain. Nuorena tuli seurattua enemmän muotitrendejä ja kokeiltua eri tyylejä. Hippivaiheeni kukkamekoista ja värikkäistä rock-henkisistä vaatteista muodostui melkoinen sekamelska vaatekaappiini, eivätkä lopulta mitkään vaatteet sopineet yhteen.
Erilaisista kokeiluista huolimatta olen aina kuitenkin viihtynyt parhaiten "perusvaatteissa" eli t-paidoissa ja farkuissa. Onneksi olen vihdoin tajunnut tämän ja alkanut siirtymään kohti klassisempaa vaatekokoelmaa.
Ann-Christine: Olen aina ollut vaatekaappini suhteen äärimmäinen minimalisti, osittain yksinkertaisesti siitä syystä, että vaatteet ovat itselleni lähinnä pakollinen paha, mutta myös koska olen vaatteiden suhteen hyvin nirso. Räikeitä värejä enemmän kammoksun vain sähköisiä keinokuituja.
Tämä johti kuitenkin jatkuvasti siihen, että paniikkishoppailin pikamuotia päivää ennen tarvetta. Useimmiten päädyin hätäratkaisuna ostamaan jotain sellaista, josta en todella edes pitänyt, mutta menetteli. Näitä lopulta kaappiin unohtuvia pölyttyviä vaatekappaleita pyrin sitten myymään eteenpäin kirppiksillä. Tämä ei tietenkään ollut miltään kannalta kestävää ja podin siitä usein todella huonoa omatuntoa.
Julia: Ennen pikamuodin ostamisen lopettamista, ostin melkein mitä vain. Käytin kyllä kirppareita jo silloin, mutta en välittänyt siitä, meninkö joskus esim. H&M:ään kun teki mieli shoppailla. Syksyllä 2018 kuitenkin päätin lopettaa kaiken sellaisen, ja aloin kierrellä kirppareita entistä enemmän. Samalla kiinnostuin myös eettisistä vaateyrityksistä. Mutta! Vaikka lopetinkin pikamuodin ostamista uutena, jatkoin sitä kirpputoreilla. Ostin paljon sellaisia vaatteita, jossa laatu oli huono ja jotka menivät helposti rikki. Enkä välittänyt siitä, sillä nehän olivat käytettyjä. Nykyään olen, ehkä juuri sen pienen vaatekaapin takia, yrittänyt välttää huonompia materiaaleja myös kirpputoreilla ja pyrin panostamaan kestävyyteen.
Miksi päätit aloittaa ostolakon?
Ida: Olen jo teinivuosina tiennyt pikamuodin haitoista, koska jo silloin puhuttiin siitä, kuinka huonoissa oloissa vaatetehtaiden työntekijät valmistivat vaatteemme. Faktat oli kuitenkin helppo sysätä sivuun ja unohtaa. Jossain vaiheessa aloin kuitenkin kiinnittää huomiota ostamieni vaatteiden laatuun. Minua alkoi harmittamaan se, että uusiin vaatteisiin ilmestyi heti reikiä ja napit irtoilivat.
Vuonna 2015 koin jonkinlaisen "herätyksen" ja päätin, että huonolaatuiset ja epäeettiset vaateostot saavat riittää. Tuona vuonna Suomessa nousivat Vaatevallankumouksen kaltaiset kampanjat ja silloin vietettiin myös Vuosi ilman uusia vaatteita -haastetta. Tuolloin osallistuin ensimmäiseen vaatelakkooni ja se muutti kulutustottumukseni lopulliseti.
Ann-Christine: Havahduin lopulta siihen, että minun on pakko katkaista oravanpyörä oppimalla ennakoimaan ja näkemään vaateostot pikemminkin pitkän aikavälin sijoituksina omaan arkeen. Päätin asennoitua vaatehankintoihin uudella, uteliaalla ja tietyllä tapaa seikkailuhenkisellä tavalla. Kieltämällä itseltäni ns. pikamuotiketjujen vaatteiden ostamisen, suljin samalla oven paniikkishoppailu-ratkaisuun.
Julia: Tämä oli oikeastaan ainoa järkevä ratkaisu oman hyvinvointini kannalta. Yritin elää ekoelämää ja silti tein sellaisia valintoja, jotka tuntuivat huonolta. Lensin usein ulkomaille ja ostin myös paljon pikamuotia. Voin hyvin silloin, kun elän omien periaatteiden mukaisesti ja tunnen tekeväni oikein. Pikamuodin ostamisen lopettaminen on tuntunut aivan mahtavalta monesta näkökulmasta.
Mitä ostolakko tarkoittaa kohdallasi?
Ida: Vuonna 2015 vietetty ostolakkoni oli aika tiukka. Vaatteita sai ostaa vuoden aikana vain kirpputorilta. Sallin itselleni kuitenkin muutaman uuden vaatteen oston, kunhan ne tulivat tarpeeseen. On hauskaa, kuinka hyvin nuo vuoden aikana tehdyt ostokset jäivät mieleeni, koska ne olivat tarkkaan harkittuja (ostin mm. pipon ja uudet farkut).
Ensimmäisen ostolakkoni jälkeen en ole enää ostanut vaatteita pikamuotiliikkeistä, kuin aivan satunnaisesti (ehkä kerran, pari vuodessa). Aloin etsiä vastuullisesti toimivia vaatemerkkejä ja niitä löytyikin yllättävän monia, ja niiden määrä on vain lisääntynyt vuosien aikana.
Nykyään koitan ensisijaisesti löytää vaatteeni kirpputoreilta ja jos en löydä, ostan ne eettisiltä ja ekologisilta merkeiltä. Tämä on onnistunut todella hyvin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Vuonna 2018 koin kuitenkin ostaneeni aika paljon uusia vaatteita, joten halusin ihan omaksi huvikseni pitää uuden tiukemman ostolakon vuonna 2019.
Ann-Christine: Minulla ostolakko tarkoittaa pitkälti sitä, että pyrin olla tukematta ostoillani pikamuotiketjuja ja -teollisuutta. Käytännössä teen harkittuja ja mahdollisimman eettisiä valintoja: ennakoin, ostan tarpeeseen, suosin ajattomia vaatekappaleita ja pyrin ensisijaisesti löytämään ne paikallisista second hand -liikkeistä tai kirppareilta. Keskityn myös olemassa olevien vaatekappaleiden oikeaoppiseen huoltamiseen, jotta vaatteet kestäisivät mahdollisimman pitkään.
Samaan aikaan pyrin kuitenkin myös olemaan itselleni armollinen, enkä soimaa itseäni mahdollisten hairahdusten vuoksi. Sen sijaan yritän oppia niistä jotain - mikä tai miten olisin ehkä voinut välttyä uuden ostolta? Ostolakkoilu on jatkuvaa oppimista!
Julia: Ostan tarpeeseen. Lisäksi tällä hetkellä, rakentaessani sitä täydellistä pientä vaatekaappia, ostan yksinkertaisia ja ajattomia vaatteita, sillä niitähän käytetään eniten! Koen, että niiden laatuun kannattaa panostaa. Myyn minulla käyttämättä jäävät vanhat vaatteeni kirpputorilla, ja yritän itsekin löytää toimivammat uudet vaatteet käytettyinä tai eettisiltä yrityksiltä.
Olen myös päättänyt olla ostamatta vaatteita joissa on suuri määrä muovia sillä en usko niiden kestävän kauan käytössä. Etenkin poly-alkavat materiaalit jäävät useimmiten kauppaan. Tämä on itse asiassa hyvä vinkki jos haluaa ostaa vähemmän - pyri löytämään vaatteita jotka ovat 100% luonnonmateriaalia. Se on niin vaikeaa, että vain muutama vaatekappale täyttää kriteerit.
Miten olet onnistunut (omasta mielestäsi)?
Ida: Viimeisin ostolakkoni sujui mielestäni todella hyvin, vaikka olinkin vähän lepsumpi kuin ensimmäisellä kerralla. Kirjoitin muutamista ostolakkoni aikana tapahtuneista lipsahduksista blogiini kuuden kuukauden lakkoilun jälkeen. Huomasin vuoden aikana, että olen onnistunut löytämään oman tyylini ja vaatekaapistani löytyy yhä enemmän rakkaita lempivaatteita. Vuosi oikeastaan todisti sen, etten enää tarvitse tiukkoja vaatelakkoja, kunhan pysyn tavoitteessani ostaa vaatteita vain tarpeeseen.
Ann-Christine: Täytyy sanoa, että yllättävän hyvin odotuksiini nähden! Tilannetta on helpottanut valtavasti kotikaupunkiini Turkuun avatut uudet kaupunkikirppikset (Maanantaimarket, Dirty Hippies..), joissa on paitsi helppo poiketa, myös paljon aiempaa enemmän oman tyylistä tarjontaa.
Julia: Mielestäni on ollut melko helppoa toteuttaa tämä. Helppous on tietyllä tapaa oikeastaan myös ongelmallista. Omassa blogissani olen jo ehtinyt avata aihetta "minkä takia second hand ei aina ole kestävää", mutta haluan myös avata sitä täällä. Suomesta löytyy mahtavia tuotteita kirpputoreilta ja monesti voi löytää myös pikamuotia huippukunnossa, sillä vaatteet ovat periaatteessa uudet mutta käyttämättömät. Tämä on itse asiassa melko iso ongelma. Miksi ostetaan uutta vaikkei sille vaatteelle välttämättä edes ole tarvetta? Mitä enemmän ostetaan harkitsematta, sitä enemmän kirpputoreja tarvitaan. Eli jos minä olen löytänyt vaatteita huippukunnossa kirpputorilta, se voi itse asiassa olla merkki siitä että myyjä ostaa paljon uutta pikamuotia kun on niin helppo myydä tuotteet eteenpäin. Tämä on hyvin mielenkiintoinen keskustelu ja paras vinkkini kaikille on se, ettei osta sellaista josta ei ole varma tykkääkö tai ei. Kaikkien vaatteiden pitäisi tuntua hyviltä ja meille oikealta. Ei enää puoliksi kivoja vaatteita kotiin!
Mikä on ollut vaikeinta? / Oletko joutunut joustamaan jossain?
Ida: Minulle vaikeinta on ollut opetella käymään kirpputoreilla. Monet ystäväni ovat oikeita kirppishaukkoja, mutta itse en ole koskaan oikein tykästynyt kirppistelyyn. Kirpputoreilla on ihanaa haahuilla ja "etsiä aarteita" ajankuluksi, mutta silloin kun oikeasti tarvitsen jotain tiettyä (vaikkapa täydellisen villakangastakin) turhaudun helposti. On tylsää, jos ei löydä monen kirppiskierroksen jälkeen jotain, mitä todella tarvitsisi. Olenkin oppinut, että kirpputoreilla on parasta kiertää säännöllisesti ja ennakoida vaatteiden kulumista. Kannattaa esimerkiksi alkaa etsimään farkkuja kirpputorilta ennen kuin vanhat ovat jo menneet rikki.
Ann-Christine: Ns. repsahdukseni liittyvät pitkälti sukkiin, alusvaatteisiin ja uimapukuun, jotka haluan ostaa uutena, mutta joiden tarjonta on vielä eettisten merkkien puolelta suppea ja istuvuus haaste jo muutenkin. Olen siis antanut itselleni tässä armoa ja ostanut tarvitsemiani istuvia alusvaatteita sekä esim. yhden bikinialaosan ennen viime kesää, sillä tarvitsin isomman.
Istuvuuden vuoksi päädyin myös ostamaan Niken juoksulenkkarit, jotka istuivat omaan jalkaani parhaiten. Toisaalta, mukavien kenkien innoittamana päädyin myös yhä useammin kävelemään matkoja.
"Paniikkiostoina" ostin viime vuonna esimerkiksi kaksi puuvillaista kesämekkoa ketjuliikkeistä. Kesän ensimmäiset kuumat päivät tulivat yllättäen jo aikaisin toukokuussa, jolloin huomasin aiempien shortsieni käyneen pieniksi. Koska pari kirpparikierrosta ei tuottanut tulosta, järkeilin kietaisumallisten mekkojen olevan pitkäikäisiä ja monikäyttöisiä vaihtoehtoja.
Julia: Aloitettuani ostolakon, olen vain kerran ostanut muutaman sukkaparin Wiklundilta (brändi ei kuitenkaan ollut pikamuotiyritys) ja Glitteriltä korvakorujen taakse kiinnitettävät kumiosat, jotka estävät niiden putoamisen. Muuten tämä lakko on mennyt todella hyvin ja haluan sanoa, että kirpputoreilta ihan oikeasti voi löytää aarteita ja mielettömän laadukkaita vaatteita. Joskus jopa todella halvalla. Eli jos et vielä ole uskaltanut kirppareille, kannattaa kokeilla! Se on myös kiva elämys.
Paras vinkkisi ostolakkoiluun:
Ida: Ostolakon alussa on hyvä pohtia, miksi ylipäätään haluaa lakkoilla. Voit kirjata syitä esimerkiksi paperille ja palata näihin, jos kesken lakon motivaatiosi alkaa hiipua. Tee myös selvät säännöt itsellesi, esimerkiksi kuinka paljon rahaa saat käyttää vaatteisiin ja sallitko itsellesi vuoden aikana esimerkiksi kolme "lipsahdusta".
Tämän lisäksi suosittelen lopettamaan vaatekaupoissa kiertelyn. Mikäli sinulla ja kavereillasi on tapana viettää aikaa kaupungilla kauppoja kierellen, keksikää jotain muuta tekemistä tai kierrelkää vaikka kirpputoreilla. Itseäni on helpottanut kaikista eniten se, etten käy enää vaatekaupoissa kuin silloin, kun oikeasti tarvitsen jotain.
Ann-Christine: Ennakointi ehdottomasti. Kun oman vaatekaapin on hyvissä ajoin koostanut mahdollisimman järkevästi, löytää sieltä aina jotain hyvältä tuntuvaa ja tilanteeseen sopivaa tarpeen ilmaantuessa.
Julia: Aloita shoppailemalla vaatekaappiasi. Tämä tarkoittaa sitä, että käyt läpi ihan kaiken minkä omistat ja yrität keksiä uusia asukokonaisuuksia tai korjata rikkinäisiä vaatteita jne. Kun tiedät mitä sinulla jo on, saatat ostaa vähemmän. Jos sinulla on varaa maksaa enemmän jostakin, kannattaa yleensä ostaa hyvää, vähän kalliimpaa, laatua. Jos et pysty kokonaiseen ostolakkoiluun, voit esim. päättää, että kuukaudessa saa ostaa vain 2 uutta vaatetta jne. Ostolakkoilu voi myös antaa itseluottamusta, kun tuntee tekevänsä jotain hyvää tai sellaista mitä itse tarvitsee juuri nyt. Onnea lakkoiluun!
Oletteko te kokeilleet vaatteidenostolakkoa?
Olisi kiva kuulla kommenteissa millaisilla "säännöillä" te olette lakkoilleet ja miten se on sujunut!
Osallistu keskusteluun!